Xema the kooikerhondje

Eilen saatiin surullisia uutisia, kun käytiin Xeman kanssa Malmin silmälääkärillä. Vasemmassa silmässä on kaihi ja silmä on sokea. Oikea silmä on onneksi kokonaan terve. Maantai-iltana Xema alkoi siristelemään vasenta silmää. Puhdistin sitä vedellä ja tiistai-iltapäivällä oli jo normaali. Tiistai-iltana tutkin silmää vielä, kun olin sen huuhtonut. Näytti siltä, että pupillissa olisi reikä. Valon heijastaessa pupilli oli samea.Keskiviikkoaamuna saatiin aika Malmin silmälääkärille. Tiesin jo sinne mennessä, että saattaa olla kaihi, koska tietenkin olin etsinyt kaiken mahdollisen tiedon. Olihan se kuitenkin aikamoinen shokki, kun ell sen sanoi ja vielä, että silmä on sokea.Vielä ei tiedetä voiko silmää leikata. Pitää tutkia onko silmän verkkokalvo kunnossa. Ensi viikon tiistaina on kontrolliaika ja toivottavasti silloin saadaan tietää enemmän. Nyt ensiksi täytyy saada tulehdus pois ja Xema saa nyt kortisonitippoja ja kipulääkettä.  Tämä voi myös selittää miksi reilu vuosi sitten Xemal...

Viime päivityksestä on taas kulunut jonkun aikaa, yli vuosi. Tähän väliin on mahtunut paljon kaikkea. Ensinnäkin Xema on parantunut lihasjumeistaan, vaikka siinä meni tovi. Lihakset kuntoutuivat, mutta Xeman epävarmuus hypyille jäi. Onneksi hyppytekniikan avulla saatiin itsevarmuutta takaisin ja palattiin kisakentille (hyppyradoille). Tässä muutama hieno onnistuminen kisoista ja saatiin meidän ensimmäinen hyppy SERT. Olen jo vähän parempi kisaaja, mutta vielä on tekemistä omalla ajattelutavalla. Aina ei tarvitse onnistua, oma asenne kuntoon ennen rataa ettei Xema ota vaikutteita siitä. Ojangossa taistelin radan kunnolla loppuun vaikka kahdessa kohtaa ei mennyt ihan suunnitellusti. Suuri muutos minun ja Xeman elämässä tuli viime marraskuun lopussa, kun me muutimme pois lapsuudenkodistani ja vuokra-asuntoon siskoni kanssa. Xema on aina elänyt laumassa, joten 6kk muutosta (vasta silloin valitettavasti) huomasin ettei Xema ole oma itsensä. Yleensä haukkui ihmisille vain kun pelä...

Syksyn kuvauksia ♥ Tsau:n agilitykoulutuksen jälkeen Xemalla oli selkeästi vaikeampaa agilityssä. Olin varma että ei ollut oma itsensä radalla. Ulkotreeni Kivikon kentällä todisti epäilyni. Tein helpon treenin, hyppysuoran sopivilla etäisyyksillä, rimat 25 cm ja muutama 30 cm. Niin helpolla suoralla Xema kuitenkin aina haki hyppyjä, etenkin 30 cm hyppyjä halusi jopa kiertää. Normaalisti ponnistavan laukan kohdalla otti vielä yhden ylimääräisen pikkulaukan ja sitten vasta hyppäsi. Pivoting-tempussa ei halunnut oikein pyöriä omalle vasemmalle, kun taas oikealle pyörimisessä ei juurikaan ollut ongelmia. Ristikkäisnostoissa ei myöskään oikein löytänyt tasapainoa (aikaisemmin ei ongelmia). Pennuista (synnytyksestä) tällöin 5kk ja ei ongelmia ennen tätä. Tulliniemen luontopolku, Hanko Manner-Suomen eteläisin kärki Meidän luotto koirien fysioterapeutti Noora Waltari (K9 Fysio) kutsuttiin katsomaan Xemaa. Omat huomiot olivat oikeita... Noora kirjoittaa: Vasen takareisi heikompi,...

Tänään osallistuimme Xeman kanssa Jouni Oreniuksen koulutukseen TSAU-hallilla. Koulutuksesta saimme ainakin kotiläksyjä (osa oli jo tiedossa :D). Kotiläksyksi in-in vahvistuksia, etenkin vauhdin lisääntyessä on vaikeaa myös minulle tuo ohjaus. Siihen vielä putkiansat kovasta vauhdista (takaakierto putken sijaan). Lopuksi vielä keppien itsenäistymistä ja avokulmia. Jouni oli oikein hyvä kouluttaja. Tosin Xema ei tunutunut ollenkaan omalta itseltään, mikä saattoi näkyä tekemisessämme. Autossa katsoin videon ja huomasin miten Xema haki melkein jokaista hyppyä. Joutui koko treenin aikana tekemään entistä enemmän työtä... ja minä en tajunnut asiaa paikan päällä :( Harmittaa! En edes oikein voi olla hyvillä mielin koulutuksesta, kun oli valittu vihreä/keltaiset-esteet tekonurmea vasten... Ei se koira näe niitä rimoja kunnolla, etenkin kun emme treenaa siellä. Luulen koiran tottuvan (vaikka ei kyllä tarvitsisi tottua siihen ettei näe) jos siellä treenaisi koko ajan. Toisella kentällä olisi ...

Miksi takerrun aina niihin virheisiin? Miksi en osaa iloita onnistumisista? Miksi on vain halu päästä treenaamaan, jotta saisi epäonnistumisen onnistumaan? Olen perfektionisti. Haluan kaiken onnistuvan heti. Kaiken pitäisi olla täydellistä ensikerrasta lähtien. Samalla ajattelen myös, että epäonnistumista pitäisi selitellä. Epäonnistumiseen pitää olla jokin syy. Täytyy löytyä selitys sille miksi meillä ei toimi ja muilla toimii. Miksi me ei osata? Muut kehittyy mutta me ei? Sillä hetkellä asia ei minua vaivaa, mutta jälkeenpäin kyllä. Miki en osaa iloita hyvistä asioista vaan hyppään heti vain niihin parannettaviin? Kai se kuuluu perfektionistin luenteeseen, mutta en haluaisi sen olevan näin vahva. Tällaisessa harrastuksessa kuin agility on harvoin, hyvin harvoin, täydellistä. Varsinkin kun vauhti kasvaa ja panokset kovenee. Kuitenkin kaiken a ja o on pitää hauskaa, minullakin. Ei ehkä kisaradan jälkeen tunnu/näytä siltä, koska olen niin mukana tekemisessä. Palkkaan koiran, mutta...

Viime aikoina meidän ongelma agilityssä on ollut käännökset. Eli jos nyt saisin tehdä jotain toisin Xeman opetuksessa olisi se lisää käännöksiä. Samalla kuitenkin samoja etenemisharjoituksia, mutta siihen sivuun myös tiukkoja käännöksiä. Xema ei oikein osaa lukea käännöksiäni, joten joudutaan varmasti palaamaan ihan alkeisiin tai näin ajattelin tehdä. Tiistain(23.8.) treenit toivat heti käännöstreeniä, joka oli yllättävän vaikeaa. Muurille takaaleikkaus oli suuri ongelma, mutta saatiin onnistumaan. Päällejuoksu toimi heti, mutta poispäinkäännös ei oikein. Halusin kuitenkin kokeilla jotain uutta niiston tilalle, koska niistö on aika hyvä. Keskiviikkona(24.8.) käytiin Maiju Korhosen treeneissä ja siellä Xema sitten kääntyikin ihan hyvin. Juuri kun olisin saanut hyviä vinkkejä niin sitten Xema kuunteli ja tuli ohjauksiin. No, saatiin juuri samanlaisia vinkkejä mitä olin itse ajatellut. Pitää vain palata valmiiseen palkkaan ja siten Xema yhdistää kropan liikkeen omaan tehtävään. ...

Niin helppo asia kuin rytmittäminen ja asenne ovat samalla vaikeita muistaa radalla. Kävimme eilen Xeman kanssa Petri Heinosen koulutettavana ja voin sanoa suoraan, että kannatti mennä Agility Akatemialle. Petrin vinkit ja neuvot käyvät kuin yks yhteen minun ajattelumaailman kanssa. Ensinnäkin ei tarvitse tehdä mitään turhia pyörityksiä. Jatkaa vain vauhdin kasvattamista ja etenemistä. Samalla tietenkin opettaa perusohjauksia, mutta helppoa treeniä. Mielummin monta lyhyttä treeniä, kuin yksi liian pitkä. Koiralle pitää aina jäädä halu jatkaa. Sain myös itselleni vinkkejä. Liikun hyvin, mutta räjähtävyyttä lisää. Nopeita lähtöjä esteeltä seuraavalle. Eli toisin sanoen rytmittämistä. Osaan rytmittää, mutta radalla se unohtuu. Videollakin näkee ensimmäisen vedon lepsua ohjausta, kun taas ihan viimeisessä vedossa on asennetta ja rytmittämistä. Sellaista haluan, että minun tekeminen on. Minun tekeminen vaikuttaa tietenkin heti Xeman tekemiseen. Ei ole reilua Xemaa kohtaan jos lepsuilen....

Katherine Ostiguy kirjoittaa: It’s important to note that your dog is not “blowing you off.”  Your dog either does not understand what you are asking him to do, or is too overwhelmed by the environment to respond. Blaming stress on the dog absolves the handler of her responsibility to improve the dog’s training level and/or work to make the dog more comfortable in a show environment.           Heti pienen epäonnistumisen jälkeen ajattelen, että siinä se meni. Nyt se haistelee ja vauhti katosi. Nyt se on kuin Inca. Inca oli hyvä agilitykoira, mutta halusin nopeamman koiran. Sain Xeman. Xema on nopea ja sillä on intoa. Keskiviikon treeneissä me kuitenkin teimme taas harjoitusta jossa piti jättää lelu koiran taakse. Emme ole tehneet sellaista, koska mielestäni se ole kovin olennaista. Xema paineistui ja siitä tuli epävarma. Se ei tiennyt mitä tehdä. Lelu on vieressä ja sitä ei saa ottaa. Eikä se ottanut! Se ei ottanut sitä edes e...

Failures are part of life. If you Don't fail , you don't learn. If you don't learn , you'll never change. Eilen illalla kävimme autotallissa harjoittelemassa näyttelykävelyä ja seisontaa. Harjoittelu meni todella hyvin ja menin hyvin mielin tänään match show:hun. Match show oli Nurmijärvellä ja sinne tulivat myös Velmu ja Brando, joilla oli näyttelydebyytti. Ilmoittautumisen jälkeen jäimme siihen samaan tilaan, vaikka koko näyttely olikin yläkerrassa, jonka he olisivat voineet kertoa ilmoittautumisen yhteydessä(Xema olisi tarvinnut aikaa tutustua paikkaan rauhassa ennen omaa suoritusta).           Aluksi Xema oli ihan ok, mutta se ei pystynyt rauhoittumaan ja pian olisi meidän vuoro. Xema halusi vain vetää joka suuntaan. Tilassa on normaalisti jotain agilitykoulutuksia ja Xema halusi vain mennä kontaktiesteille eikä keskittyä minuun. Tämä tietenkin ärsytti minua. Ennen kehää yritin kuitenkin rauhoitella Xemaa, mikä auttoi h...