Today I am thankful

Tänään marraskuun 18. päivänä Xema ja sisarukset täyttävät 1,5 vuotta. Ajatella, että siitä on jo niin kauan, kun odotimme milloin Ria synnyttää. Lisäksi on hauskaa ajatella, että pentue on A-pentue ja Xema oli Neiti A. Xema on siis Kuusipeuran kennelin kaikista ensimmäinen pentu. Kaikista isoin silloin ja kaikista pienin nyt.

          Tämä tarkoittaa myös, että kisaikä (saa osallistua virallisiin kisoihin) agilityssä on saavutettu. Vielä ei olla valmiita siihen, koska kepit ovat kesken ja kontaktit, rengas + muut erikoisesteet tarvitsevat radanomaista treeniä. Xeman terveystulokset (lonkat, kyynärät ja selkä) ei ole vielä tullut, joten niitä odotellessa... Polvet ovat valitettavasti 1/1 (tarkistettiin käsikopeloinnilla nukutuksen aikana), mutta ei mitään oireilua (*kop kop*). Perjantaina Xema pääsee ensimmäistä kertaa fysioterapeutin käsittelyyn ja samalla saadaan vinkkejä liikkeistä, jotka vahvistavat etureisien lihaksia.

          Tuloksia odotellessa on ollut aikaa miettimiselle... Pessimisti ei pety, joten kaikki tulokset olisivat niin huonot ettei voitaisi jatkaa agilityä. Tässä asiassa myös pessimisti pettyisi, koska agility on SE JUTTU minulle. Siitä huolimatta olen niin kiitollinen Xemasta. Se on parempi kuin mitä pystyin toivomaan. En kuitenkaan piittaa agilitystä tai muustakaan harrastuksesta yhtä paljon kuin Xemasta. Tärkeintä on, että minulla on perskärpänen kotona, joka aina aamuisin haluaa viereeni nukkumaan ja iltaisin jäädää nukkumaan kanssani. Tulee olkkarissa viereen pyytämään syliin ja painaa päänsä kainaloon. Aina kun olen lähdössä kotoa se haluaa tulla mukaani ja on aina yhtä innoissaan kaikesta tekemisestä. Xema tekee kaiken täysiä. Xema on kultaa!


Nyt vain odotetaan laskua etanapostissa, jotta kasvattaja voi sen maksaa...
Vielä video treeneistä 9.11. ja 16.11.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Miracles in a little girl ♥

It wasn't just a dream, it was real

Good things take time