Completely, Totally Proud!

Xema täytti jo 3 vuotta 18.5.

Osallistuimme Xeman kanssa 27.5.2017 spanieleiden taipumuskokeeseen Pöytyällä. Kokeen järjesti Lounais-Suomen Spanielikerho ja keskuspaikkana toimi Loukonkulman Jahdin maja. Kokeen avasi vastaavana koetoimitsijana toimiva Kaisa Mäkinen ja tuomari Simo Syrilä kello 9.00. Koirakkoja oli paikalla 8, joille arvottiin oma vuoronumero. Me saimme Xeman kanssa numero 5. Onneksi ei eka eikä vika. :D

Kokeeseen kuuluu 4 eri osiota: sosiaalinen käyttäytyminen, jäljestäminen, metsässä liikkuminen + haulikon ammunta ja vesinouto. Lisäksi paikalla oli kaksi avustajaa, joista yksi kutsui meitä "nuoreksi pariksi". 

Sociaalisessa osiossa seisoimme puolikaaressa noin metrin päässä toisistamme. Osio jännitti minua hieman, koska olen huomannut että Xeman on alkanut pelkäämään muita koiria. Etenkin isoja ja haukkuvia pelkää selkeästi. Tuolla ei kuitenkaan ollut mitään ongelmia, joka voikin johtua siitä että koirat eivät olleet niin kierroksilla kuin agilityssä.


Jälki vedettiin fasaanilla ja oli n. 150 metriä pitkä, keskivaiheessa kulma. Xema tiesi heti mitä tehdä, mutta pienen kallion takia teki aluksi pienen ympyrän. Kulma ei ollut varsinaisesti kulma vaan hyvin loiva käännös, mikä sai itseni epäilemään oikeaa jälkeä. Luotin kuitenkin Xemaan ja kaato löytyi. Jälken jälkeen avustaja kysyiin, että onko meillä mejätaustaa. Se vissiin jotenkin näkyi minun liikkeissä/pysähdyksissä.

Seuraavaksi tuli hakuosuus, mikä jännitti myös. En yhtään osannut arvata lähteekö Xema kauemmas minusta vai jääkö ihan kiinni. Jo neuvojen aikana Xema oli kovasti menossa jo. Päästin vapaaksi ja Xema teki todella hienoa hakua. Tuomarikin meinasi unohtaa ampumisen ja oli nopeasti tyytyväinen. Ampuminen tehtiin hetken päästä ja Xema pysähtyi ja jäi katsomaan minua. Tuli luokseni ja jäi varmasti 5 metrin päähän pyörimään ja kyselemään jokaiselta ihmiseltä paikan päällä, että mitä tehdä. Uskon tämän johtuvan mejästä, missä ampuminen tehdään kiinni puussa ja mitään ei tehdä sen jälkeen. Kyselevä ja vähän hämmentynyt Xema kuitenkin jatkoi kun kannustin.

Viimeinen osuus oli vesinouto. Metsälampi ei ohiajaessa näyttänyt oikein miltään, mutta onneksi paikan päällä oli vähän isompi. Muutaman kerran harjoiteltiin juuri vesinoutoa ennen kokeeseen menoa ja minusta Xema oppi, että vesi on se paikka mistä noudetaan. Siltä vaikutti nytkin. Avustajakin sanoin suoritusta hyväksi heti jälkeenpäin.

Xema on Kuusipeuran-kennelin ensimmäinen SPA1-tuloksen saanut kooikerhondje ja samalla myös vuoden 2017 ensimmäinen SPA1 -tuloksen saanut kooikerhondje (tietääksemme). Vuoden lopussa selviää jos on ainoa, koska kooikereita ei ole monia jotka osallistuvat tai läpäisevät SPA-kokeen.

Tässä vielä videopätkä suorituksestamme :)