Xema the kooikerhondje

Viimeksi kun pohdin syvällisiä otin kovin vakavasti muiden puheet ja odotukset. Nyt olen omasta mielestäni saanut vähän rennomman ajatusmaailman ja en ehkä painosta itseäni yhtä paljon. Eli en anna tulevaisuuden haaveiden pilata nykyhetkeä. Kisoissakin olen saanut rennomman olotilan, vaikka ei voitettaisikaan. Pääasia on että Xema tekee puomin ja kepit kunnolla ja silloin olen tyytyväinen. Nuorella koiralla, Xemalla, voi joskus lähteä vähän lapasesta, mutta pääkoppa ehtii vielä kasvaa. Olemmehan vain yhtä luvaa vaille kolmosissa. :D Tässä on taas ollut muutamia treenejä, joita en yksittäisenä jaksa päivitellä, joten ne tulevat tälleen yhtenä ryppäänä. Xemalla on ollut juoksut ja ei olla päästy kisaamaan. Juoksut ovat onneksi ohi ja päästään Kirkkonummelle kisaamaan 4.3. jos me vaikka saataisiin viimeinen 2-luokan LUVA ja SERT. (;   Mari Mäkelän treenit tiistaina 7.2. Käännöksiä, päällejuoksua, haltuunottoa ja putkijarrua. Kaikki saatiin loppujen lopuksi toimimaan :) Ma...

Agilitytauko loppui lauantaina 14.1. Päästiin Xeman kanssa taas Mari Mäkelän valmennusryhmään. Tässä parhaat palat instagramista: Saturday nights training 💪 agility = my life 😍😄 #dogagility #dogsport #kooikerhondje #Xema #running #training #mylife #dogwalk #course #runningAframe #bestgroup #dreamteam #coach #valmennus #ihah #spaniel Video, jonka Ida (@xemida) julkaisi 16. 01ta 2017 klo 7.32 PST Viikko sitten loppui meidän kisatauko. Ilmoitin Xeman kolmelle 1-luokan radalle, mutta teimme 0 jo ensimmäisellä. SERT ja nousu 2-luokkaan. Samana iltana korkattiin 2-luokka ja tehtiin 0 (LUVA) ja HYL. Xema teki kuitenkin kepit loppuun asti kaikilla radoilla. Lisäksi puomin tuli loppuun asti "uudella" käskyllä (kiipee kiipee). 1-luokka 2-luokka Viime torstaina 19.1. päästiin vuoden ekoihin ohjattuihin treeneihin. Ratapiirroksesta huomasin heti, että nyt tulee hyödylliset treenit, vauhdin jälkeinen tiukka käännös. Vastasella kädellä olen joskuskoittanut, mut...

Pieni tauko blogista... Meidän menoa ja kuvia pääsee paremmin seuraamaan Instagramissa: xemida Meilkein jo kuukausi sitten meillä oli Mari Mäkelän esimmäinen valmennusryhmätreeni Aluksi olikin ihan ohjaajille tehty testi: Piip-testi. Sitten teimme vielä muutamia yksittäisiä lämmittelyharjoituksia. Tässä ratapiirros: Aluksi kokeilimme kahta variaatiota 1-3 esteille. Kahdelta eri puolelta, mutta lopulta päädyimme "keskelle" jolloin 3 törkätään taakse. Vaikeinta oli kuitenkin saada oma rytmitys toimimaan. Xema on niin vahvasti estehakuinen ja tarvitsee vahvaa, selkeää ja ajoissa olevaa ohjausta. Lopulta sain vinkin "kierrä kaartio", jonka avulla sain Xeman tekemään juuri oikein! Niin mahtavan tuntuista! "Start unknown. Finish unforgettable." Seuramme (I-HAH) järjesti ulkopuolisen kouluttajan koulutuksen. Valmentajana toimi Timo Rannikko, josta en ollut aiemmin kuullut mitään. Äiti olikin ollut hänen koulutuksessaan jo vuosia sitten ja oli ty...

Miksi takerrun aina niihin virheisiin? Miksi en osaa iloita onnistumisista? Miksi on vain halu päästä treenaamaan, jotta saisi epäonnistumisen onnistumaan? Olen perfektionisti. Haluan kaiken onnistuvan heti. Kaiken pitäisi olla täydellistä ensikerrasta lähtien. Samalla ajattelen myös, että epäonnistumista pitäisi selitellä. Epäonnistumiseen pitää olla jokin syy. Täytyy löytyä selitys sille miksi meillä ei toimi ja muilla toimii. Miksi me ei osata? Muut kehittyy mutta me ei? Sillä hetkellä asia ei minua vaivaa, mutta jälkeenpäin kyllä. Miki en osaa iloita hyvistä asioista vaan hyppään heti vain niihin parannettaviin? Kai se kuuluu perfektionistin luenteeseen, mutta en haluaisi sen olevan näin vahva. Tällaisessa harrastuksessa kuin agility on harvoin, hyvin harvoin, täydellistä. Varsinkin kun vauhti kasvaa ja panokset kovenee. Kuitenkin kaiken a ja o on pitää hauskaa, minullakin. Ei ehkä kisaradan jälkeen tunnu/näytä siltä, koska olen niin mukana tekemisessä. Palkkaan koiran, mutta...

Xemasta tuli eilen Suomen Muotovalio ja vahvistamaton C.I.B. Nyt ei tarvitse enää lähteä ulkomaille. :D Xema esiityi todella hyvin ja tuomarista näki heti, että tykkää Xemasta. Silloin ei tietenkään voinut olla varma ennen kuin ERI ja SA tuli. Sitten voitettiin vielä veteraaninarttu ja oltiin PN1, Sert ja CACIB. Lopuksi Xema valittiin vielä ROPiksi! Ihan huikea päivä, vaikka ei loppuhekissä enää pärjätty. Tuomari halusi selkeästi isoja koiria eikä oikein katsonutkaan pienempiä. Xema esiintyi aivan loistavasti ♥ Lahti KV, Messukeskus 30.10.2016  Tuomari:  Rony Doedijns, NL Arvostelu: "Lovely bitch. Just a fracture long in loins. Beautiful head. Lovely proportiones. Beautiful eyeshape and expression. Very typical earset and earrings. Strong pigmentation. Good topline and front- and rearangulation. Lovely colour and maskings. Typical on the move and very well presented." Tulos: ERI, SA; PN1, Sert, CACIB ja ROP => FI MVA ja C.I.B. (vahvistamaton)   ...

Tehtiin meidän toinen 0 1-lukassa ja saatiin myös LUVA. Voittoradalla oli hieman haastava vienti kepeille, joka ei onnistunut kovinkaan nätisti, mutta onnistui! Puomin alasmeno oli taas huono... Kokonaisuudessa oikein kiva rata ja tehtiin sitä yhdessä. Muilta radoilta ei jäänytkään niin hyvää fiilistä. Ekalla radalla X ei malttanut tehdä keppejä oikeeseen suuntaan, mutta "pakotin" sen siihen ja sitten mentiin pois. Tokalla radalla Xema ei ollut minusta oma itsensä. Jälkikäteen ajatellen se myös haisteli maata juuri ennen lähtöön menoa ja nousi jopa ylös ravistelemaan. Ihan kivasti rata meni, mutta SE puuttui... Ulkopuoliset eivät huomanneet, mutta minä huomasin. Saattoi johtua siitä että olin itse epävarma alusta, jossa piti kääntyä renkaan jälkeen ja tietenkin ne kepit, jonka jälkeen täytyi tehdä valssi. Se varmasti vaikutti Xemaan. Treenattavaa: Kepeille itsevarmuutta ja samoin puomin alasmenoon! Ennen kisoja meillä oli juuri ollut 3 viikon treenitauko ja 1 kuukaud...

Viime kisojen aikana, tarkemmin ensimmäisen radan jälkeen, olin jo valmis luovuttamaan. "Ei meidän kannata kisata. X ei kuuntele minua ja puomille haluaa karata, mutta ei tee sitä loppuun asti." No, toinen rata meni taas silloin paremmin ja antoi toivoa. "The moment you're ready to quit is usually the moment right before the miracle happens" Viimeaikoina olen pohtinut Xeman ongelmia käännöksissä, eli lähinnä sitä ettei se kuuntele ohjauksiani. Pääsimme, onneksi, Maiju Korhosen treeneihin. Sain siitä niin paljon! Treenien aikana saimme kaikki käännökset toimimaan. Minun usko meihin kasvoi niiden 15 minuutin aikana valtavasti. Torstaina (8.9.) halusin palata puomiin ja sen nopeuttamiseen. Ennen treenejä tehtiin kuitenkin muutama perussarja, jotta Xema aktivoisi hänen takapäänsä. Laskin puomin kokonaan alas. Ekalla toistolla Xema ei oikein tiennyt missä puomin pääty oli, mutta toka toisto oli jo super. Käytän kisoista voitettua liilaa aktivointipal...