Sometimes life doesn't go as planned

Eilen saatiin surullisia uutisia, kun käytiin Xeman kanssa Malmin silmälääkärillä. Vasemmassa silmässä on kaihi ja silmä on sokea. Oikea silmä on onneksi kokonaan terve.

Maantai-iltana Xema alkoi siristelemään vasenta silmää. Puhdistin sitä vedellä ja tiistai-iltapäivällä oli jo normaali. Tiistai-iltana tutkin silmää vielä, kun olin sen huuhtonut. Näytti siltä, että pupillissa olisi reikä. Valon heijastaessa pupilli oli samea.Keskiviikkoaamuna saatiin aika Malmin silmälääkärille. Tiesin jo sinne mennessä, että saattaa olla kaihi, koska tietenkin olin etsinyt kaiken mahdollisen tiedon. Olihan se kuitenkin aikamoinen shokki, kun ell sen sanoi ja vielä, että silmä on sokea.Vielä ei tiedetä voiko silmää leikata. Pitää tutkia onko silmän verkkokalvo kunnossa. Ensi viikon tiistaina on kontrolliaika ja toivottavasti silloin saadaan tietää enemmän. Nyt ensiksi täytyy saada tulehdus pois ja Xema saa nyt kortisonitippoja ja kipulääkettä. 

Tämä voi myös selittää miksi reilu vuosi sitten Xemalla alkoi käytösongelmat, epävarmuus ja haukkuminen. Luulin sen johtuvat muutosta ja siitä että Xemalla ei ollut enää laumaa. Ehkä se olikin silmissä. Tai kun talvella alkoi hakea hyppyjä, jonka luulin johtuvan vanhoista lihasjumeista. Ehkä sekin oli silmissä. Sen takia osittain syytäkin itseäni etten huomannu aiemmin asiaa.😭 Samalla kuitenkin tiedä etten voi itseäni syyttää... Aina voi jossitella, mutta ei voida tietää milloin on alkanut. Nyt vain odotetaan tiistaita ja toivotaan parasta, mutta pelätään pahinta. Pieni toivo elää, mutta sisäinen pessimisti ajattelee kuitenkin että tämä oli nyt tässä. Tiedostan, että tärkeintä on saada pitää Xema tässä vieressä. Silti harmittaa ja olen niin pettynyt ja surullinen, että tämä osui meidän kohdalle.😭 

Xema on kuitenkin oma iloinen itsensä ja siitä ei voisi mitenkään huomata että se näkee vain yhdellä silmällä.❤️ 

Ja ehkä myös kiitos epävarmuuden otin selvää miten päästäisiin siitä yli, että olen tiedostamatta osannutkin tukea Xemaa. LAT-tekniikalla opetetaan sana, millä kerrotaan etukäteen ”katso ympärillesi ettet ylläty” tyyliin. Niin ainakin meillä on tukisana jo käytössä ellei näköä saada palautettua. Onneksi on muitakin lajeja kuin agility (vaikka harmittaa) esim. Mejä, rally-toko, viehejuoksu ja muita mitä ollaan jo vähän kokeiltu. 

ps. Oli yllättävän vaikea kouluttaa eilen heti uutisten jälkeen, kun aina mietin miten tekisin tämän Xeman kanssa.