You may be disappointed if you fail, but you are doomed if you don't try
Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset
-
Failures are part of life. If you Don't fail, you don't learn. If you don'tlearn, you'll neverchange.
Eilen illalla kävimme autotallissa harjoittelemassa näyttelykävelyä ja seisontaa. Harjoittelu meni todella hyvin ja menin hyvin mielin tänään match show:hun. Match show oli Nurmijärvellä ja sinne tulivat myös Velmu ja Brando, joilla oli näyttelydebyytti. Ilmoittautumisen jälkeen jäimme siihen samaan tilaan, vaikka koko näyttely olikin yläkerrassa, jonka he olisivat voineet kertoa ilmoittautumisen yhteydessä(Xema olisi tarvinnut aikaa tutustua paikkaan rauhassa ennen omaa suoritusta).
Aluksi Xema oli ihan ok, mutta se ei pystynyt rauhoittumaan ja pian olisi meidän vuoro. Xema halusi vain vetää joka suuntaan. Tilassa on normaalisti jotain agilitykoulutuksia ja Xema halusi vain mennä kontaktiesteille eikä keskittyä minuun. Tämä tietenkin ärsytti minua. Ennen kehää yritin kuitenkin rauhoitella Xemaa, mikä auttoi hetkeksi.
Videolla esiintyminen ei näytä niin pahalta miltä se tuntui. Se tuntui aivan kauhealta. Xema halusi aina vain mennä ulos kehästä, kun tulimme sisään-/uloskäynnille. Seisotuksen aikana Xemalla meni aina korvat luimuun, kun se kuuli haukuntaa. Koko näyttelystä jäi huono fiilis. Tosin sitten kun Xema rauhoittui kehän jälkeen, pystyi se tekemään sivussa "hyvän suorituksen".
Huomasin, että Xema ei mennyt lukkoon, vaikka minä olin ärsyyntynyt. Xema riehui kuitenkin, vaikka käskin sitä olemaan kunnolla. Tämä on siis hyvä asia ettei Xema reagoinut mielialaani. En olisi ehkä saanut ärsyyntyä niin paljon Xemalle, mutta kaikki ärsyyntyvät joskus ja varsinkin perfektionistit(minä) kun kaikki ei suju just oikein.
Lopuksi sisarukset pääsivät lähistöllä olevaan koirapuistoon riehumaan. Incakin pääsi pentujen mukaan juoksemaan, vaikka se söikin enemmän keppejä. Pikkusilla oli ainakin kivaa! (: Lisää kuvia.
9.3. menimme Mevetiin Tuire Tammisen tiineysultr aan. Aluksi näytti kovin tyhjältä, kunnes yksi löy tyi . Pieni hetki, joka tuntui ikuisuudelta, kului kun hän etsi seuraavaa... Näytti kovin tyhjältä, mutta sitten näkyi toine n . Helpotuksen huokaus, kun toinenkini löytyi. Löytyisikö enemmän? Kyllä sieltä 2 lisää löyt yi . Lisäksi mahdollinen viides käväisi kuvassa, mutta ei löytynyt uudestaan, joten saattoi olla vain heijastus toisesta. Yksi varhaisalkion kuolema näkyi myös, mutta se on kuulemma normaalia. Kaikkien neljän sydämmetkin saimme nähdä, joten ainakin 4 elävää oli mahassa kasvamassa. ♥ Muutama päivä( 7-8.3.) aikaisemmin aloin uskomaan, että kyllä sen on pakko olla tiine. Ulkona irtiollessa ei enää lähtenyt revittelemään tai ottamaan spurtteja. Spurtit on kuitenkin sen juttu ja se rakastaa juosta! Mizy lähtee spurttiin, Xema on lähdössä, mutta jääkin rauhallisemmalle laukalle. Hangessa voi juosta ja ottaa pidempiä laukkoja. Ei myöskään lähde enää niin kauas minust vaa
Eilen saatiin surullisia uutisia, kun käytiin Xeman kanssa Malmin silmälääkärillä. Vasemmassa silmässä on kaihi ja silmä on sokea. Oikea silmä on onneksi kokonaan terve. Maantai-iltana Xema alkoi siristelemään vasenta silmää. Puhdistin sitä vedellä ja tiistai-iltapäivällä oli jo normaali. Tiistai-iltana tutkin silmää vielä, kun olin sen huuhtonut. Näytti siltä, että pupillissa olisi reikä. Valon heijastaessa pupilli oli samea.Keskiviikkoaamuna saatiin aika Malmin silmälääkärille. Tiesin jo sinne mennessä, että saattaa olla kaihi, koska tietenkin olin etsinyt kaiken mahdollisen tiedon. Olihan se kuitenkin aikamoinen shokki, kun ell sen sanoi ja vielä, että silmä on sokea.Vielä ei tiedetä voiko silmää leikata. Pitää tutkia onko silmän verkkokalvo kunnossa. Ensi viikon tiistaina on kontrolliaika ja toivottavasti silloin saadaan tietää enemmän. Nyt ensiksi täytyy saada tulehdus pois ja Xema saa nyt kortisonitippoja ja kipulääkettä. Tämä voi myös selittää miksi reilu vuosi sitten Xemalla a
I-hah järjesti viime viikonloppuna hyppytekniikkakurssi Kivikossa. Osllistuimme siihen Xeman kanssa, joka oli meidän ensimmäinen kerta hyppytekniikassa. Kouluttajana toimi Mari Sydänmaanlakka . Kurssin myötä sain paljon tietoa hyppyjen ja varsinkin tekniikan merkityksestä. Hyvän hyppytekniikan kautta voimme säästää koiran kroppaa. Oikealla hyppytekniikalla pidämme harrastuskaverimme pidempään hyvässä kunnossa. Keinotekoinen hyppy on eri asia kuin esim. metsässä hyppiminen. Metsässä koira hyppii omaehtoisesti, kun taas agilityssä vaadimme koiraa hyppäämään. Hyppytekniikan avulla saamme koiralle paremman kyvyn arvioida ja hakea hyppyjä. Tämä taas lisää itsevarmuutta ja vauhtia koiralla. Me siis Marin sanoin "opetamme rakastamaan hyppimistä". Ennen kurssia en osannut ajatellakaan, että hyppytekniikka voi olla niinkin iso osa agilityä. Se voi myös auttaa vireen hallinassa. Ensiksi tehdään harjoitukset ilman liikettä ja vähitellen lisätään liike mukaan. Marilta hyvä pointti tä
Lopuksi sisarukset pääsivät lähistöllä olevaan koirapuistoon riehumaan. Incakin pääsi pentujen mukaan juoksemaan, vaikka se söikin enemmän keppejä. Pikkusilla oli ainakin kivaa! (: Lisää kuvia.
Kommentit
Lähetä kommentti