Separated by distance, joined by love

Viime viikonloppu vierähti Kulosaaressa, kun minä ja Xema lähdimme hoitamaan Brandoa. Liia ja Ian olivat menossa Flow-festivaaleihin ja lupauduin koiravahdiksi. Xeman ja Brandon ensitapaaminen ovella oli paljon parempi, kuin kivikossa. Nyt näytti siltä, että he oikeasti muistaisivat toisensa. Siitä se sitten lähti. Viikonlopun riehuminen.

          Ensimmäisenä iltana molemmat riekkuivat 17 eteenpäin ja nukahtivat sitten 22 aikaan. Aina kun jompi kumpi yritti nukkua, niin tuli toinen härnäämään ja leikki jatkui. Tosin Brandon saadessa ruokaa 20 aikaan, sai Xema vähän nukuttua eteisessä. Olimme Xeman kanssa yötä ja yö meni tosi hyvin, vaikka olimmekin vieraassa talossa. Brando nukkui alakerrassa. Xema(ja minä) heräsimme Liian ja Ianin tuloon, mutta nopea huoneen ovella käynti riitti ja Xema meni takaisin nukkumaan. 
          Toinen ilta meni vähän rauhallisemmin. Pennut malttoivat nukkua ehkä 10 minuuttia illan aikana. :D Yö meni taas hyvin ja Xeman ei tarvinnut edes käydä ovella katsomassa, kun Liia ja Ian tulivat. Nukuimme aamuun saakka. Aamulla Xema heräsi, kun Brando äänteli jotain alakerrassa. Aamun kotiin palu ei sujunut niin hyvin. Jouduimme Xeman kanssa odottelemaan 79 bussia melkein 40 minuuttia, sillä välistä jäi bussi pois... Tosin siinä huomasin taas miten rennosti Xema matkustaa. Hän vain makoili asvaltilla ja katseli ohimenevää liikennettä. Mizykin oli iloinen kun näki, että minä ja Xema tulimme bussista ulos.
          Viimeinen ilta oli todella paljon rauhallisempi kuin ensimmäinen. Vaikka pennut riekkuivatkin, pystyivät he nukkumaan noin tunnin verran. Sain Brandon menemään nukkumaan 22 aikaan ja Xema sai nukkua vieressäni lattialla. Ensiksi Xema ei oikein halunnut nukkua ja halusi vain hyppiä sohvalle. Menin sitten lattialle istumaan ja sitten Xemalla oli parempi olla. Liian tullessa molemmat heräsivät. Minun isäni tuli hakemaan minut ja Xeman. Kotona meitä odotti iloinen kolmen koiran koiralauma. Kaikki olivat iloisia, että tulimme Xeman kanssa kotiin. (:

          Viime sunnuntaina Xema täytti 12 viikkoa ja pääsi tiistaina ensimmäiseen rokotukseensa. Reipas pikku pentu oli reipas siihen saakka, kunnes neula pistettiin niskaan. Xema vinkasi oikein kunnolla ja ei suostunut syömään edes namia heti. Hetken päästä asia oli jo unohdettu. :D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Long time no see

Pessimistinkään ei tarvinnut pettyä!

A moment in the belly, a lifetime in my heart ♥