At some point you have to realize that everyone can stay in your heart, but not in your life.


Perjantaina oli tasan viikko siitä kun veimme Freyan lopetettavaksi. Olimme puhuneet asiasta jo kesällä ja pätetty että ennen syksyn pimeitä iltoja Freya pääsisi pois. Freyalla oli putkinäkö, eikä nähnyt hyvin pimeässä. Aamuisin ja iltaisin sillä oli vaikeinta kulkea, kun ei nähnyt minne mennä. Samalla Freyalla oli myös huono kuulo, mikä ei sinänsä haitannut sen elämää. Pimeys tuli kuitenkin vastaan ja Freya pääsi parempaan paikkaan.
 
          Vasta pari tuntia ennen eläinlääkäriä aloin oikeasti ajattelemaan Freyaa ja sen poismenoa. Kun pääsimme ulos autosta ja äiti sanoi Freyalle, että mene nyt pissalle, sinun viimeisillesi. Se nosti ensimmäiset kyyneleet silmiin. Sisällä istuimme odottamaan Freyan vuoroa ja oli todella vaikeata pidätellä kyyneliä. Tosin Freya vain haisteli ruokapusseja, jotka olivat vieressä olevassa hyllyssä. Tyypillistä Freyalta, että se huomaa kaiken ruuan. (:
          Pääsimme huoneeseen ja minulta pääsi heti itku. Freya nukutettiin eka ja sain halata sitä pitkään lattialla. Pöydällä Freya sai viimeisen piston/aineen. Sitten vain odotettiin sydämmen pysähdystä, mikä oli kauheata. Minusta se ksti ikuisuuden, mutta sitten eläinlääkäri sanoi, että sydän on pysähtynyt. Silloin tuli viimeinen itku.
Kolme sukupolvea (:
          Kauheinta ei ollut se koko lopetus(outoa kyllä), vaan se kun jouduin jättämään Freyan sinne huoneeseen. Sillä Freyalla on aina ollut parasta olla kun se on saanut olla meidän kanssamme. Nyt jouduin jättämään sen ihan yksin sinne, vaikka se ei varsinaisesti enää ollut siellä.
Freya pesee silmiä
 Tässä vielä video, jonka tein Freyan muistoksi.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Long time no see

Pessimistinkään ei tarvinnut pettyä!

A moment in the belly, a lifetime in my heart ♥